Meillä on haettu aina joulukuusi omasta metsästä. Niinpä tämä perinne jatkui myös tänä vuonna. Joskus kuusi on otettu isomman kuusen latvasta ja joskus jos sopiva on löytynyt, on otettu nuorempi kuusi. Etenkin isompaa kuusta kaataessa on hyvin usein erehdytty kuusen olevan loistava ja tuuhea. Kaadon jälkeen on jouduttu toteamaan, että sehän on harva ku mikä… 😂 Niinpä on joskus ollut parikin vaihtoehtoa lopulliseksi kuuseksi. Sehän ei mitään haittaa, sillä polttopuuta tarvitaan aina. Joskus tuleva joulukuusi on saatettu merkata etukäteen marras-joulukuussa, tai jos metsässä ollessaan sattumalta näkee hyvän yksilön (jopa aiemmin syksyllä). Tänä vuonna oli pari hyvää aluetta mielessä mistä etsiä, muttei tarkempia yksilöitä. Kaksi kertaa vähän kiertelin katsomassa etukäteen.

Kuusi löytyi pellon reunalta, josta viime vuonnakin haimme joulukuusen. Pellon reunalla kasvaakin hyvin kuuset melko tasaiseksi. Viime vuonna Topi sahasi kuusen, ja tänä vuonna oli mun vuoro. Hyvinhän se kaatui, vaikka pipo välillä lensikin ja hiukset oli tiellä!

• 

• 

Meillä on hankala tuoda kuusi suihkutilaan, joten jätimme kuusen yhdeksi yöksi ulkorakennukseen vesiämpäriin. Tänään mittasimme sopivan mittaiseksi, laitoimme jalkaan ja siitä tupaan koristeltavaksi. Tänä vuonna laitettiin sokeripala jalkaan veden lisäksi, kun jostain luettiin tällainen vihje. Katsotaan, varistaako tämä neulasia aikasessa vaiheessa vai kuinka käy.

Täytyy sanoa, että tämä nuori kuusi oli erittäin hyvä niin luonnossa kuin tuvassakin! Sanoisin, että sopivan tasainen, sillä koristeet ’tasaa’ kuitenkin.

Aivan ihanaa, kuusentuoksuista joulunaikaa kaikille blogini lukijoille, tästä poikkeusajasta huolimatta! Rentoutukaa, viettäkää aikaa kotona ja muistakaa lähimmäisiä koronaturvallisesti.

❤️ Anna-Maija

P.S. Muistathan, ettei joulukuusen haku kuulu jokamiehenoikeuksiin, vaan vaatii aina metsänomistajan luvan. 🌲