Häämatkaamme kuului toki olennaisena osana myös erilaisten makuelämysten kokeminen. Eihän New Yorkissa voi käydä testaamatta hot dog -kojua, bagelia tai kuuluisaa juustokakkua. Pureskellaan seuraavaksi arvio Amerikan ruuista.

Kirjoitus on jatkoa edelliselle postaukselle ”New Yorkin luontoa häämatkalaisen silmin”.

Burgerit ja pizzat

Ei ole lainkaan liioiteltua sanoa, että heviosaston tuotteita sai tuolla reissulla hakemalla hakea. Kun testasimme aitoa amerikkalaista burgeria, oli siellä alla jossain piilossa yksi salaatinlehti ja tomaatinsiivu. Toinen burger puolestaan osoittautui onnistuneemmaksi, sillä siinä oli jo enemmän yritystä – se oli myös ihan äärettömän hyvän makuinen, juuri sen kasvisten tuoman raikkauden vuoksi. Salaatti oli siinä pieneksi silpuksi pienittynä, mikä toimi loistavasti. Pihvit olivat näissä amerikkalaisissa burgereissa noin kolmen sentin paksuisia parin sentin juustosiivulla, enkä kyllä millään saanut kaikkea alas. Kokeiltiin reissun aikana myös amerikkalaista pikaruokaketjua nimeltä Wendy’s – ja siitä tuli heittämällä mun lemppari näistä pikaruokaketjuista! Todella maukas ja tuoreen makuinen, koko oli myös suhteessa pieni totuttuun amerikkalaiseen annoskokoon, mikä ainakin siinä hetkessä toimi täydellisesti.

Pizzakokemukset oli loistavia! Minähän yleensä jätän reunat syömättä (koska ei jaksa kaikkea, ja täyteosuushan on tärkein :D), mutta Brooklynin sillan kupeessa sijaitsevassa suositussa Grimaldi’s-pizzeriassa söin jokaikisen reunapalan. Niin hyvää se pohjakin oli! Tämä oli muuten ainut ravintola, johon jonotettiin. Pizzat tarjoiltiin monessa paikassa tuollaisilla kuvassa näkyvillä telineillä, mikä oli kätevää. Monet näkyivät tilaavan useamman pitsan, joista sitten saivat kaikki maistella. Kätevää tuolla New Yorkissa oli myös se, että pizzoja myytiin yleensä (hienoja ravintoloita kuten Grimaldi’sia lukuunottamatta) siivuittain. Tämä oli pelastus esimerkiksi ensimmäisenä iltana, kun oli kiire saada vain jotain ruokaa ja sopiva määrä.

Pihvielämys

Käytiin myös yhden kerran hieman paremmassa pihviravintolassa – joskin jätettiin kuitenkin sellaiset tosi kalliit vaihtoehdot pois, joihin oli tietyt vaatetusvaatimukset. Mulle ei nuo jenkkiläiset mittayksiköt oikein sano mitään, joten oli hauskaa elää vähän ”reunalla”. Pohdin Topille menua lukiessani, että onkohan tämä sellainen fiini paikka, että joutuu menemään hot dog -kojun kautta kotiin? Pihvin kooksi oli merkitty ”12 oz”. Muutakaan kokoa ei ollut, eikä ravintolassa ollut wifiä, jotta olisi voinut googlettaa – joten tuolla mentiin. Jälkeenpäin kun googletin, oli pihvin koko reilut 320 g. Sanotaanko näin, että kyllä se oli ihan riittävä. Pihvi oli New York Strip Steak, joka saadaan naudan selästä. Pihvi oli mielettömän rapea pinnasta, pehmeä mutta ei kuitenkaan liikaa. Todella hyvä, jokaikinen suupala oli nautinto!

Philadelphian erikoisuus

Philadelphiassa oma erikoisuus on Philly Cheesesteak, joka on käytännössä lihaa leivän sisällä (yllätys). Mausteeksi lihaan voi ottaa esimerkiksi sipulia ja sieniä. Tokihan kokeilimme tätä, ja sehän maistui yllättävän hyvältä! Hieman jännältä tuntui nuo sipsit tuossa kyljessä, eikä ne ollu mitenkään erityisemmin mun makuun. Kyseisessä paikassa sai myös ananassiideriä, joka sai kyllä 5/5 pisteet minulta. Tarjoilija oli superystävällinen ja hauska, joka yritti hahmottaa, mitä kieltä puhutaan (luuli tosin saksaksi, joten pieleen meni). Hän oli reissullamme ainoa tarjoilija, joka jutusteli muutakin kuin ruuasta.

Bagel, omeletti, pannukakut ja muut aamupalat

Yksi New Yorkin ”pakko maistaa” -ruuista (joita hieman etukäteen katsoimme netistä) on bagel. Erityisesti lohituorejuustotäytteellä. Otettiin leiviksi sellaiset valkosipulibagelit, ja tykkäsin kovasti. Meni ehkä parhaisiin aamupaloihin. Ensimmäisenä aamuna käytiin tietenkin amerikkalaiseen tapaan dinerissa eli kuppilassa, jossa leffatyyliin tultiin aina kaatamaan lisää kahvia pöytään. Minä tilasin omeletin, mutta se sisälsikin yllättäen lisäksi sekä paahtoleivät (2 kpl) että paistetut perunat. Naurettiin, että Topi otti combon, johon yhdisteltiin eri aamupaloja, mutta silti mä sain enemmän ruokaa. Menin vielä tilaamaan jälkkäriksi muffinsin, vielä ekana aamuna ymmärtämättä, että jenkeissä kaikki on suurta. Pelkkä muffinssi on siis joillekin aamupala. No, tämä oli meille sitten samalla lounas. Maksupolitiikkahan oli meille ihan outoa, ja yritettiin vakoilla, miten muut asiakkaat toimii. Lopulta kysyttiin, että maksetaanko tippi ovella vai jätetäänkö pöytään. Tyylinä oli siis jättää tippi erikseen pöytään ja maksaa lasku ovella lähtiessä. Ensimmäisenä aamuna dineriin tuli myös koditon anelemaan ruokaa, ja hänet häädettiin pian paikalta.

Pastaruuat ja yritys saada salaatti

Pastaruuat oli tosi maukkaita, tykättiin niistä kovasti. Yritin myös kerran saada salaatin, koska tuntui, että en kestä enää näitä ruokia. Olisi varmaan pitänyt mennä erikseen salaattibaariin. Otin kalaravintolassa lohisalaatin, ja se ei ollut ehkä ihan sitä mitä odotin. Nälkähän siitä jäi, ja hintaa oli kuitenkin lähes 30 dollaria. Alla kuva salaatista, joka sisälsi pari hassua salaatinlehtä, pari kirsikkatomaattia sekä kuivattua valkosipulia ja parmesaania. Ihan hyvää se kyllä oli.

Amerikan paras juustokakku

Moni varmaan yhdistää juustokakun New Yorkiin, vaikkei se ilmeisesti ole sieltä kuitenkaan alunperin kotoisin. Olin lukenut, että New Yorkissa parasta juustokakkua saa liikkeestä nimeltä Eileen’s Cheesecake – amerikkalainen ruoka ja viini -lehti Food & Wine tituleerasi vuonna 2019 tätä jopa Amerikan parhaaksi juustokakuksi. Niinpä otimme tämän ihan kohteeksi, ja lähdimme metrolla kohti Eileen’s Cheesecakea. Ja kyllä muuten kannatti! Nämä pienet juustokakut on todella pehmeitä, suussa sulavia mutta maukkaita – eikä tuntunu yhtään liian raskaalta. Luin myöhemmin, että nämä valmistetaan kuumassa vedessä tasaisen lopputuloksen takaamiseksi. Jos käytte NYCissä, käykää ihmeessä tuolla!

Hot dog -kojut

Jos joku sanoo New York, yksi ensimmäisistä mieleen tulevista asioista katukuvassa on kyllä ollut nuo hot dog -kojut. Niin tyypillistä New Yorkia, että pakkohan sitä oli testata! Ei etsitty mitään parasta kojua, vaan otettiin mikä sattui eteen tulemaan. Eihän tuo nyt kovin erikoinen ollut, mutta toihan se aitoa NYC-fiilistä. Kojuja oli erilaisia, osa tarjosi myös vähän spesiaalimpia versioitakin.

Mitä syöminen New Yorkissa maksaa?

Me asuttiin Keski-Manhattanilla Empire State Buildingin vieressä, joten suurin osa ruokailuista toteutettiin Manhattanilla. Varmasti siis toisissa kaupunginosissa söisi edullisemmin. Laskettiin arvioksi, että kahden hengen ruokailuihin olisi syytä varata 200 dollaria per päivä – mikäli syö kalliimmissa paikoissa, vieläkin enemmän. Käveltiin tosi paljon, joten syötiin aamupalan lisäksi kahdesti päivässä ja joskus vielä joku pieni iltapala kaupasta. Vaikka söisikin halvemmissa paikoissa, täytyy ravintoloissa muistaa tippi sekä vero, joka yleensä tuli vielä erikseen menun hintojen päälle. Tämä veroasia oli ärsyttävä myös kaupassa – esimerkiksi kun ostin WTC-museosta korun, en muistanut hintaa katsoessa ajatella veroa, joka ei vielä sisältynyt hintalappuun. Ei se paljoa lisähintaa tuonut, mutta ärsytti kassalla, ja sai kaipaamaan Suomen tyyliä.

Ostettiin toisinaan kaupasta (tai apteekin yhteydessä olevasta myymälästä) aamu- tai iltapalaksi täytettyjä patonkeja. Yllätyttiin siitä, että ruokakaupoissa, kuten Targetissa, oli todella huonosti valmiita leipiä.

Starbucksissa käyneet varmasti tietää, että siellä täytyy aina tilatessa sanoa oma nimi, jotta ne voi huutaa kahvin ollessa valmis. Jonkun kerran Topi tavasi nimensä, ja se meni lähelle oikein. Kerran kokeiltiin, mitä ne saa aikaiseksi, kun kuulee Topi-nimen ihan vaan suomalaisittain lausuttuna. No tässä loppukevennyksenä paras versio Topin Starbucks-nimestä reissun aikana, olkaa hyvät 😂