Olen Anna-Maija, paluumuuttaja Hämeestä.

Synnyin vuonna 1991 Asikkalassa, Päijät-Hämeessä. Kotikyläni Mustjärvi on kaunis, aivan Päijänteen kupeessa oleva kylä, joka tunnetaan myös Toivo Kärjen mökkikylänä. Näissä kauniissa metsäisissä ja järvisissä maisemissa syntyivät siis monet suomalaiset mestarisävellykset.

Vartuin pienellä maatilalla metsien ympäröimänä, mutta lukion jälkeen rohkaistuin lähtemään Saksaan. Sieltä löytyi intohimo Saksan kieltä ja kulttuuria kohtaan, jota päädyin opiskelemaan Jyväskylään. Sittemmin ulkomaanoleskeluja on tullut muitakin. Vaikka tie onkin vienyt kaupunkiin ja ulkomaille, olen vuosien varrella käynyt ahkeraan vanhempieni luona kotitilalla, eikä sydän ole sieltä lähtenyt mihinkään. Hyvin moni kesä vierähti kesätöissä kotipaikkakunnalla. Tällä hetkellä teen väitöskirjaa Saksan kielen ja kulttuurin oppiaineeseen Jyväskylän yliopistossa, jossa tutkin uhriuden rakentumista saksalaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa koskien äärioikeistollista ja ääri-islamistista terrorismia.

Vuoden 2019 alussa jouduin yhtäkkiä perehtymään metsäasioihin, keskellä suunnatonta ikävää ja surua rakkaan isäni yllättävästä poismenosta johtuen. Minusta oli tullut maan- ja metsänomistaja, enkä tiennyt käytännön asioista mitään. Onneksi apua löytyi suvusta ja oppiminen lähti käyntiin. Virallisten asioiden hoitaminen oli raskasta, enkä saanut virastoista tarvitsemaani apua. Useasti jouduin myös altavastaajan asemaan naisena ja havaitsin, ettei yhteiskunnassamme olla vielä siinä pisteessä, että nainen nähtäisiin tasavertaisena metsänomistajana.

Näistä ajatuksista syntyi tämä blogi.

Tässä blogissa haluan tarjota vertaistukea, purkaa tuntojani aiheesta ja sen vierestä, sekä herättää keskustelua ja keskustella. Jaan omakohtaisia kokemuksia matkan varrelta ja toivon, että voin olla kannustamassa muita samankaltaisessa tilanteessa olevia oman metsänsä omistamisessa. Ei haittaa, vaikkei tietoa ja osaamista olisikaan – metsää ei silti kannata hätiköiden myydä pois, vaan harkita tilannettaan ja vaihtoehtoja tarkkaan. Myös me naiset voimme omistaa ja hoitaa metsää! We can do it!