Millainen on suhteeni metsään(i)? lapsuusmuistoja

Kasvoin koko lapsuuteni ja nuoruuteni metsien ja peltojen ympäröimänä, joten metsä ei ole ollut uusi paikka. Lapsena rakastin meidän talon takana menevän yksityistien toisella puolella olevaa metsää, sillä siinä on rinne ja sinne sain ensimmäisenä mennä itsekseni – näkyihän sinne pihalta tai tuvan ikkunastakin. Rinteen päälle haaveilin joskus rakentavani majan, mutta se sitten jäi. Toisella puolen tilaa on iso mäki, jonne vie metsätie. Oi sitä iloa, kun talvella laskettiin tästä mäkeä! Rattikelkalla kiidettiin kuin viimeistä päivää 😊 Ja se oli ison tytön merkki, kun sain vihdoin luvan laskea ihan ylhäältä asti!

Kun olin lapsi, oltiin usein koko perhe savotassa – minä työnjohtajan roolissa, kuten kuvasta näkyy 😉 Meillä päälämmityksenä toimii yhä puu: ison leivinuunin lisäksi meillä on puuhella sekä kaksi pienempää uunia (toinen käytössä). Lisäksi puuta menee toki kahteen saunaan, joten puuhommia on riittänyt ja riittää jatkossakin. Hämärä muistikuva mulla on lapsuudesta, kun istutimme myrskytuhojen jälkeen porukalla metsää. Jo lapsesta asti olin siis usein isän mukana niin metsässä kuin pellollakin – traktorin hytissä kun on kätevä laatikko, jonka päällä voi pikkulikka istua. Monet kynnöt ja äestykset olen siellä istunut. Tästä ei ole pitkä aika, kun yksi naapuri minulle muistelikin, kuinka olin lapsena isän mukana traktorin kyydissä. Olin jo siinä teini-iässä, kun isä opetti ajamaan traktorilla ja äestämään. Ison traktorin ohjaksiin hyppääminen ei ole nyt tuntunut erikoiselta, kun sitä on saanut kokeilla ja opetella jo aiemminkin. Ainoastaan traktorin eri laitteiden ja hydrauliikan käyttö on ollut haastavaa, ja niiden kanssa ollaankin mieheni Topin kanssa pähkäilty kerran jos toisenkin… Apuja onneksi saa, ja on kyllä mahtavaa, miten maaseudulla ollaan niin kovin avuliaita!

Metsä on minulle rentoutumispaikka, jonne on hyvä paeta negatiivisten tunteiden tai esimerkiksi päänsäryn iskiessä. Ajatuksia saa tuuletettua metsälenkillä erinomaisesti. Erityisesti lapsuuden myötä minulla on syntynyt erityinen side omaan metsään, ja onhan se toki eri asia asua suurimman osan elämästään kyseisessä paikassa ja kerätä muistoja, kuin vaikka ostaa jostain tuntemattomasta paikasta metsäpalsta. Tarinat isovanhemmista ja heidän vanhemmistaan tällä tilalla ovat iso osa muistojani. Metsäni merkitsee minulle sijoituksen lisäksi arvoja ja virkistäytymistä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s