Paljon puhutaan metsästä sijoituksena, ja myönnän itsekin näkeväni oman metsäni mm. sijoituksena. Tosin sijoituksena, johon minulla on erittäin vahva tunneside. Sellaista harvoin esimerkiksi rahastoihin on, ja mietinkin, kuinka monella muulla mahtaa olla sama tilanne? Tokihan rahastot ja osakkeet on jotain abstraktimpaa kuin metsässä seisovat puut, joten varmasti jollain tapaa kaikki metsänomistajat kokevat metsänsä ainakin jonain konkreettisena. Ja onhan se niin, että metsänomistajana juuri sinä päätät, missä siellä seisoo puu ja missä ei. Päätäntävaltaa on ihan eri tavalla, kuin monissa muissa sijoitustavoissa.

Olen pohtinut tätä sijoitusnäkökulmaa aika paljonkin, sillä olen aloittanut myös rahastosijoittamisen ja osakkeetkin kiinnostaa. Ylipäätään sijoittaminen on kiinnostanut jo pitkään. Olen kuullut joidenkin sanovan, että ”kun sinulla on metsää, niin siinähän on jo sijoitusta tarpeeksi”. En näe tätä kuitenkaan aivan näin, useammastakin syystä.

Ensinnäkin, metsästä et saa tuloja yleensä sormia napsauttamalla. Joko teet itse hankintatyönä tai myyt esimerkiksi polttopuita, tai teet pystykauppaa, jonka hakkuut toteutetaan ehkä kahden vuoden päästä. Joka tapauksessa tuloissa kestää. Rahastot ja osakkeet saa ”rahaksi” tehokkaammin, mikäli oikea tarve iskee. Toki puskuria pitää olla aina, eli kaikkea rahaa ei kannata sijoittaa vaan säästöjä olisi hyvä olla tililläkin niitä yllättäviä hammaslääkärimaksuja tai autoremppoja varten. Kaiken istuttamista tilillä en pidä myöskään järkevänä vaihtoehtona. Ja nykyään rahastosijoittaminenkin on helppoa, kun säästösummat voi olla aika pieniä, ja ne saa huomaamattaan menemään kuukausittain palkasta, mikäli näin haluaa.

Toiseksi, metsässä ja osakkeissa/rahastoissa on yksi merkittävä ero: toinen vaatii raakaa työtä. Joko sen työn teet sinä itse tai sitten ostamasi ammattilainen, jonka työn hinnan saat vähentää verotuksessa (ja arvonlisäveron alv-ilmoituksessa, mikäli olet alv-velvollinen). Maksat siitä kuitenkin, ja on muistettava, että hakkuun jälkeen on uudistamisvelvoite, johon tulee myös varata rahaa puutuloista. Kuitenkin jotain hoitotyötä metsä vaatii, ainakin jos haluat metsäsi tuottavan mahdollisimman hyvin. Hyvä esimerkki tästä on kuulemani mukaan liian vanha kuusimetsä, joka alkaa esimerkiksi lahoamaan ja näin arvo tippuu murto-osaan aiemmasta. Metsässä on sijoituksena se hyvä puoli, että metsä kasvaa aina (ainakin hoidettuna).

En siis kuitenkaan tarkoita, että metsä olisi sijoituksena huonompi kuin vaikka rahastot tai osakkeet. Mielestäni muu sijoittaminen toimii loistavasti metsän rinnalla nimenomaan siksi, että metsä on niin erilainen, pitkän ajan sijoitus. Siinä toden totta saa tehdä töitä, joko luonnossa tai jo pelkästään paperien kanssa. Vaikka metsä onkin tietyllä tapaa pidempiaikainen sijoitus kuin vaikka rahastot ja osakkeet, on se kuitenkin erittäin kannattava ja samalla Suomen (metsä)taloutta ja puuteollisuutta tukeva sijoitus. Metsä on itselleni sijoitus, johon liittyy vahvasti maanläheiset arvot, työn ja luonnon arvostus. Näen siis metsän kyllä sijoituksena, mutta erittäin pitkän tähtäimen sijoituksena. Sijoituksena, joka ylittää sukupolvien rajat, vaikka siitä jokainen sukupolvi saisikin tuloja. Isäni on ajatellut minua ja minun tulevaisuuttani päätöksissään metsän suhteen, ja minäkin toivon voivani jättää mahdollisille jälkipolville tuottavan sijoituksen, joka sisältää tarinoita minusta ja Topista, minun vanhemmistani, isovanhemmistani sekä isoisovanhemmistani.

Puhuin tunnearvosta metsään liittyen, joten kysymys kuuluukin: sijoittaisinko metsään, jos en olisi perinyt kotitilaa? Varmasti sijoittaisin jossain vaiheessa. Tietysti tällaisessa tilanteessa minulle ei olisi varmaan niin luontaista metsässä touhuaminen, jos kotitilaa ei olisi. Mutta näen metsän sen verran hyvänä tulevaisuuden sijoituksena, että uskoisin silti sijoittavani metsään.

Sijoittaisitko sinä jotain kautta metsään?