Osallistuin viime vuonna yhdelle metsäkeskuksen kurssille, jolla painotettiin sitä, että jokaisen metsänomistajan tulee pohtia omia tavoitteitaan metsänsä suhteen itse. Jokaisella ne voi olla erilaiset, ja muodostumisessa voi mennä toki hetki aikaa. Silti suosittelisin jokaista miettimään edes joitain tavoitteita, joita sitten muokata matkan varrella, kun tieto ja osaaminen lisääntyy. Osa tavoitteista on lyhyen ajan tavoitteita, osa taas pitkän tähtäimen tavoitteita. Kuten joskus aiemmin kirjoitinkin, näen metsän aina sukupolven rajat ylittävänä sijoituksena. Silloin tavoitteetkin kannattaa mielestäni miettiä aika kauaskantoisiksi, sillä haluanhan, että seuraavalle omistajapolvellekin jää kannattava läntti maata. Vaikka nämä nyt mielessä olevat tavoitteet muokkaantuvat varmasti matkan edetessä, nousee tällä hetkellä kaksi tavoitetta keskeisiksi. Nimittäin taloudelliset tavoitteet ja virkistyskäyttö.

Taloudelliset tavoitteet

Tämä on aika keskeinen tavoite, joka varmasti kaikilla on jollain tapaa mielessä. Suomalainen metsänomistaja 2020 -tutkimuksessa saatiin selville, että odotustenvastaisesti aineettomat ja virkistykseen liittyvät tavoitteet laskivat 2000-luvulla, kun taas taloudellista turvaa ja tuloja arvostettiin entistä enemmän (Karppinen ym. 2020, 40). Tämä on ymmärrettävää, sillä metsässä raha/arvo pysyy, toisin kuin monessa muussa (omistus)muodossa. Ja jotta metsänhoito olisi mielekästä (ei siis vain menoerä), onkin erittäin ok pitää tämä taloudellinen turva mielessä. Mielestäni on esimerkiksi absurdia kuvitella, että yksityinen metsänomistaja antaisi kuusikkonsa, johon on (tai aiempi sukupolvi on) käyttänyt rahaa ja työtä, lahota tyystin pystyyn. Olkoonkin, että ilmastonmuutos on merkittävä asia tänä päivänä, ja luonto tuleekin huomioida hakkuita suunnitellessa. Mielestäni nämä eivät sulje toisiaan täysin pois, vaan myös luontoarvoja painottavassa metsänhoidossa järkevät hakkuut ovat keskeinen juttu. Kannatan itse myös kovasti puusta tehtäviä innovaatioita, joiden avulla mm. muovin käyttöä saadaan vähennettyä. Tällöinhän tärkeää on taata puunsaanti myös tulevaisuudessa. Tästä ympäristöaiheesta kirjoitan kuitenkin vielä erikseen henkilökohtaisia pohdintojani myöhemmin 🙂

Virkistyskäyttö

Virkistyskäyttöön liitän marjastuksen ja sienestyksen lisäksi lenkkeilyn, metsäretket jne. Mikään ei ole parempaa, kuin päätetyöskentelyn päätteeksi lähteä metsään tuulettamaan ajatuksia! Päänsärynkin olen saanut lakkaamaan metsälenkin avulla. Tavoitteissa virkistyskäyttö tarkoittaa sitä, että suunnitelmissa huomioin mm., mikä lohko esimerkiksi on virkistyskäytön kannalta oleellinen tai erityisen arvokas. Syytä on myös miettiä, muuttuuko virkistyskäyttö oleellisesti, jos alueella tehdään jotain suurempia toimia? Tai olisiko pienemmät toimet tarpeen/riittäviä? Virkistyskäyttöön liittyy oleellisesti myös metsästys (vaikken itse metsästä). Olenkin ”vuokrannut” maat metsästysseuralle metsästystä varten. Metsänhoidossa ja hakkuissa on hyvä huomioida esim. jätettävät riistatiheiköt.

Näiden pointtien lisäksi mielessä kutkuttaa ajatus vihdoin ottaa aikaa puuharrastuksen kehittämiseen. Rakastin puukässää koulussa, ja teinkin monenmoista (työkalupakki, laatikoita, leluautoja, pelejä kuten minimölkky jne.). Sormet syyhyäisi puutyöhön harrastusmielessä, mutta opiskelut ovat vieneet maailmalle ihan kirjaimellisestikin ja tämä on jäänyt vain haaveeksi. En tiedä, löydänkö lopulta tälle palolle tarpeeksi aikaa, jotta opettelisin tätä enemmän. Tällä hetkellä opiskelu on muuttunut enemmän työksi, joten sitä aikaa vaan täytyisi nyt ottaa. Tiedän, että olisi tärkeää tehdä ja toteuttaa unelmiaan tässä lyhyessä elämässä NYT eikä viidestoista päivä, joten tuumasta toimeen vaan! Yksi projekti on käynnissä kyllä, ja siitä kirjoitan varmasti kesällä oman postauksensa. 😉

Lähteenä:

Karppinen, H., Hänninen, H. & Horne, P. (2020): Suomalainen metsänomistaja 2020. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 30/2020. Helsinki: Luonnonvarakeskus