Itse tehdyt rustiikkiset lasinaluset häiden vieraslahjaksi

Olen aiemminkin kertonut, kuinka rakastan puutöitä – rakastin jo lapsena puukässää. Elämä ja opiskelut ovat vieneet paljon aikaa, ja tuosta puuhommasta on tullut etäännyttyä ja se on jäänyt, vaikka se into tuolla jossain takaraivossa onkin yhä kytenyt. Niinpä riemastuin, kun törmäsin netissä ajatukseen itsetehdyistä lasinalusista – ajattelin heti, että nuohan ovat loistava koriste ja vieraslahja häihin! Ja ennen kaikkea, niin meidän näköinen juttu. Siispä lähdin viime vuonna heinäkuun alussa mittanauhan kanssa etsimään metsästäni sopivankokoisia mäntyjä. Niitähän löytyi, ja siitä se ajatus sitten lähti!

Projektin eri vaiheet

Nämä lasinaluset on tehty Ryobi Toolsin sivuilta löytyvää ohjetta hieman mukaellen (mukana pieni twisti). Sahasin muistaakseni kaksi vai kolme mäntyä, sillä halusin niistä toki parhaat palat, joissa kaarna on nättiä ja näyttävää. Aloin heti sahaamaan männystä sopivan kokoisia kiekkoja. Tämä urakkahan kesti, kun varauduin tekemään lasinalusia reilusti halkeamia ja hävikkiä pelätessäni – lopulta niitä tuli jotain 80 ja 90 väliltä. Sahasin muutamana päivänä, joten homma ei tuntunut ollenkaan pahalta. Puutöiden lisäksi rakastan äänikirjoja – siinä vasta oiva yhdistelmä! Työt sujuu hyvän äänikirjan parissa tuosta noin vaan.

Seuraavaksi oli tarkoitus kuivattaa käsin sahatut kiekot. Tässä kohtaa pohdittiin paljon, miten se olisi järkevintä tehdä. Ihan aluksi kokeilin pätkästä yhden männyn muutamaan isompaan osaan ja kuivattaa niitä isompina pätkinä. Kokeeksi olin sahannut valmiitakin kiekkoja. Lopulta totesin isojen ”pöllien” vain halkeilevan päästä syvemmälle, kun taas valmiit kiekot pysyivät ehjinä. Olikin siis parempi kuivattaa ne pieninä, eli valmiina lasinalusina. Tässäkin paras tapa selvisi kokeilemalla. Kuivatuksen tein niin, että käärin lasinaluset hyvin sanomalehteen ja jätin ne ulkorakennukseen kuivumaan. Sanomalehtiä vaihdettiin aina välillä kuiviin. Tuolla sanomalehteen käärimisellä yritin ehkäistä lasinalusten liian äkillisen kuivumisen, joka johtaa taas halkeamiin (tästä oli löytynyt vinkkiä joltain netin keskustelupalstalta yleisesti puun kuivatukseen liittyen). Sanomalehdet imi kosteuden kyllä tosi hyvin! Aina vähitellen siirsin lasinalusia myös lämpimämpään paikkaan, pitäen niitä yhä sanomalehden välissä. On ihme, että maltoin niinkin hyvin antaa niiden kuivua rauhassa ennen työstöä! 😅 Ulkorakennuksesta siirsin ne muutaman viikon jälkeen kylmään eteiseen, josta taas jonkin ajan kuluttua siirsin ne lämpimään eteiseen. Yhä sanomalehtien sisällä. Viimeisenä ne olivat vielä joitakin viikkoja tuvassa, ensin sanomalehden välissä ja sitten lopuksi vielä ilman. Tämä osoittautui erittäin toimivaksi tavaksi, sillä noista 80-90 kiekosta vain muutamaan ilmestyi pieni halkeama. Kaksi yksilöä hylkäsin tyystin, sillä ne halkesi kunnolla. Pelkäsin ison osan halkeavan ja epäonnistuvan, ja siksi tein niitä niin paljon. On kuitenkin kiva, että niitä jäi nyt meille itsellekin monta muistoksi. Lisäksi annoimme niitä vielä muutaman eteenpäin osana bestmanien ja kaasojen kiitoslahjoja. En tiedä, kuinka kauan kuivuminen oikeasti olisi vaatinut aikaa ja millaiset olosuhteet olisivat olleet riittävät, mutta näin pelasin ainakin varman päälle. Tämä ei ole siis mikään varma ohje, vaan kokemukseni, miten kuivatus ainakin onnistui ilman suurempaa hävikkiä. Aikataulullisestihan oltiin ajoissa liikenteessä, joten hoppua ei ollut.

Topi hioi lasinaluset epäkeskohiomakoneella, minkä jälkeen suunnittelin niihin lyijykynällä toiselle puolelle meidän nimikirjaimet ja hääpäivän. Ideana oli, että lasinaluset ovat muisto häistämme, mutta samalla niitä voi käyttää jatkossa myös ilman, että tarvitsee aina tuijottaa nimikirjaimiamme – niinpä jätimme toisen puolen tyhjäksi. Käytin polttamiseen Clas Ohlsonin suhteellisen edukasta polttokynää – kunnon kolvilla/kalliimmilla vehkeillä olisi varmasti tullut parempaa jälkeä, mutta meidän mielestä näistä tuli tarpeeksi hyvät. Ovat itse tehdyn näköiset 😉

Viimeisessä vaiheessa, ohjeiden mukaan, suojasin lasinaluset Vernissalla. Se oli aika sotkuista hommaa sormille, kun myös lasinalusten sivut oli suojattava. Vernissa antaa sen rustiikkisuuden, ja kieltämättä noista tuli tosi kivan näköiset lopussa. 😊

Ajatuksia projektista jälkeenpäin

Tämä oli kyllä mielettömän kiva projekti, josta nautin joka vaiheessa! Vaikka tämä kestikin, ja itsehän haluaisin saada heti kaiken valmiiksi… Puuasioissa maltti on kuitenkin valttia! Vähän jännitettiin sitä, muistavatko vieraat muistutuksista huolimatta ottaa nämä mukaan juhlista lähtiessään, mutta lopulta vain yksi tai kaksi oli unohtanut, joten äärimmäisen hyvin oli muistettu ottaa mukaan! 😊 Useampi tuli myös kehumaan näitä meille. Oli myös ihana nähdä lastenkin riemuitsevan näistä! Voin siis sydämestäni suositella hääkoristeiksi/vieraslahjoiksi jotain puista itse tehtyä, jos vain intoa riittää. Vaikeusasteeltaan tämä ei ollut mikään kovin vaikea projekti, vaan mielestäni juuri sopivan simppeli näin uudestaan puutyöt aloittavalle 😊

Mikähän olisi seuraava projekti? Vinkkejä saa heittää – sormet syyhyää jo! 😁

Lasinalusia on testattu ja hyvin toimivat myös käytännössä, esimerkiksi kesäiltoina terassilla 👌🏼

Alkuperäinen ohje: Ryobi Tools https://fi.ryobitools.eu/header/inspiraatio/huhtikuu-2015/rustiikkiset-lasinaluset/

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s