Marraskuu valkeni ”uudessa” osoitteessa, sillä muutin nyt virallisesti Topin kanssa saman katon alle Asikkalaan. Siellä on koronan aikaan paljon tullut jo oltuakin. Työnkuvani on ollut ilman koronaakin hyvin itsenäistä, joten etätyö sopii loistavasti tilanteeseeni. Olen niin äärettömän kiitollinen tästä etätyömahdollisuudesta! Vihdoin voidaan asua miehen kanssa saman katon alla, ja etäily saa päätöksensä (ainakin tällä erää). Päästään rakentamaan omaa yhteistä kotia tuoreena avioparina – mikä fiilis 💕 Sillä on todella iso merkitys omalle työhyvinvoinnille ja jaksamiselle. Todettiin, että kannattavinta on luopua meidän vuokra-asunnosta Jyväskylässä, sillä läsnäoloa vaativia töitä on niin vähän, että ne saa hoidettua kyllä käymällä Jyväskylässä aina tarvittaessa. Monen asunnon pitäminen on kyllä ihan mahdotonta taloudellisesti, joten tämä oli oikeastaan ainut järkevä ratkaisu elämäntilanteeseemme. Asutaan nyt siis melko lähellä kotitilaa, jonne poikkeaminen on nyt entistä kätevämpää. Sekin on siis iso plussa!

Juuri eilen tehtiin loppusiivous kahdestaan – huh mikä urakka! Nauroin, että kunpa sitä jaksais joskus itselleenkin siivota niin hyvin?! 😅 Lauantaina oli päämuuttopäivä, kun muutettiin vuokrapakulla ja peräkärryllä suurin osa tavaroista. Tässä saatiin apuja – kiitos siitä! Olin aiemmin vienyt jo kolme autollista tavaraa pikkuhiljaa, joten muuttopäivä oli siinä mielessä suht iisi. Lahjoitettiin myös paljon tavaraa pesukoneesta lähtien, ja tuli niin hyvä mieli, kun ne meni tarpeeseen. Pari huonekalua myytiin uuteen kotiin. Pienempään asuntoon muuttaessa kun paljosta on vaan luovuttava.

Tällä hetkellä ollaan kuitenkin evakossa kotitilalla, sillä meidän asunnon kylpyhuonetta remontoidaan parhaillaan. Siitä olen ihan mielettömän innoissani! Kyseessä on 70-luvun alkuperäinen kylppäri, joten siellä tehdään ihan perustavanlaatuinen remontti. Ihan jo jännittää, miltä lopputulos näyttää! Seuraaviakin remontointijuttuja on jo mielessä, mutta katsellaan rauhassa, milloin niitä toteutellaan. Ainakin eteisen aion maalata ja kaappeja vähän tuunata, niitä tekisi mieli jo aloittaa…

Metsäaiheisista kuulumisista on nyt vain vähän kerrottavaa: klapisäkkejä pitäisi ajaa sisälle ja ensitöiksemme heinätä vielä viimeinen pienehkö ala taimia ennen lumia. Millään ei olla vaan ehditty, kun on ollut muuttotouhua ja muuta.

On muuten jännä fiilis palata virallisesti kotipaikkakunnalle, vaikka täällä on paljon tullutkin pyörittyä. Sitä ajatteli joskus, että maailmalle vaan! Ja maailmalla sitä tulikin käytyä, mutta sen jälkeen hups – paluu kuitenkin kotipaikkakunnalle. 😂 Mutta se ei tunnu yhtään hassummalta! Enhän voinut aiemmin tietää löytäväni miehen, jonka kanssa asetun takaisin Asikkalaan. Ja eikös usein vanhempana tule se kotiseudun kaipuu. Jyväskylään muutin vuonna 2011 opiskelemaan ja siellä ehdinkin asua kolmessa kaupunginosassa. Välissä oli toki kesätöitä kotipaikkakunnalla sekä ulkomaan vaihtoja ja työharjoitteluita. Jyväskylään liittyy huikeita muistoja – sain sieltä hyviä ystäviä ja kavereita, joista tärkeimmät säilyy elämässä, asui sitä missä tahansa. Näistä ihmisistä olen kiitollinen. Ja hei, eipäs unohdeta, että Jyväskylästä löysin aviomieheni. Ihan jees kaupunki siis. Jotenkin muutto tuntuu aiempiin muuttoihin verrattuna erilaiselta, tuntuu siltä, etten ihan täysin ole sieltä lähtenyt. Johtuu toki varmaan siitä, että olen siellä edelleen töissä ja sen tiimoilta tulee siellä jonkin verran aina käytyä – sekä tietysti tapaamassa ystäviä. Fiilis on siis hiukan haikea, mutta lähinnä vaan onnellinen.

Niin se elämä kuulkaa heittelee, joskus päin seiniä mutta joskus onnellisia polkuja. Juha Tapion uusi biisi on mulla paljon kuuntelussa – siinä on jotenkin tosi paljon meitä. Siinä on toivoa. Vaikka ikävä on todella kova yhä, tuntuu että keittiöön on alkanut vihdoin tulvahtaa valoakin.

”Meni vuosi toinen ilman toukokuuta, ikävä jäyti ja koversi luuta, mut tuli se aamu kun keittiöön tulvahti valoa”

Juha Tapio – Valitsisin sut

Valoa marraskuuhun sulle ✨